Olipa kerran torstai, kun Elina ja Riikka lähtivät kaukaiseen ostoskeskukseen shoppailemaan. He shoppailivat koko päivän, ja kun he olivat shoppailleet itsensä väsyksiin, he lähtivät etsimään bussiasemaa jotta pääsisivät bussilla takaisin hostellille. He taisivat näyttää hieman eksyneiltä, sillä vastaantuleva nainen kysyi, tarvitsevatko he apua. Elina ja Riikka kysyivät tietä bussiasemalle, ja kertoivat menevänsä keskustaan. Nainen sanoi asuvansa keskustassa ja tarjosi kyytiä sinne, ettei heidän tarvitsisi odottaa ja maksaa bussista. Voi kuinka monta kertaa äiti ja isi ovatkaan varoittaneet hyppäämästä vieraiden ihmisten kyytiin! Mutta niin vain he menivät ja istuivat vieraan naisen autoon, joka jutteli ja kyseli koko matkan, ja oli mukavan sekä ei-hullun-sarjamurhaajan oloinen. Yhtäkkiä nainen pyysi heitä illalliselle luokseen, kertoi kuinka hän voisi laittaa illalliseksi lammasta miehensä kanssa. Elina ja Riikka ovat aina halunneet nähdä australialaisen kodin ja olla kunnon australialaisella illallisella, joten eihän tällaisesta tarjouksesta voinut kieltäytyä. Nainen ajoi talonsa ohi ja näytti missä se oli, sekä antoi kävelyohjeet sinne. Niin sovittiin, että muutama tunti myöhemmin Elina ja Riikka menisivät illastamaan hänen luokseen.
Sinne he siis suuntasivat kuuden jälkeen illalla ja löysivät hyvin perille. Matkalla mietittiin, että voiko näin ihania ihmisiä olla vai onko tämä nyt joku tosi paha juttu. Talolle päästiin, ja vastassa oli Denise ja hänen miehensä Steve. Heillä oli ihastuttava pieni talo keskellä kaupunkia, koira ja 2 kissaa, ja Denise ja Steve olivat ihania, 60-vuotiaita, normaaleja ystävällisiä ihmisiä jotka vain päättivät kutsua ventovieraat suomalaistytöt illalliselle. Alkupaloiksi oli juustoa ja viiniä, samalla kun isäntäpari kokkaili illallista. Illalliseksi oli lammasta, uuniperunoita sekä kasviksia. Illallinen oli ihan taivaallisen hyvää! Hetken aikaa sulateltiin ruokaa, ja sen jälkeen he söivät jälkiruoaksi jotain hyvää australialaista jälkiruokaa. Ja vähän viiniä. Ja seurustelua ja tutustumista. Denise kaivoi heidän hääalbuminsa esiin ja näytti kuvia heidän häistään sekä lapsistaan, jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa. Vielä juotiin piparminttuteet, ja sen jälkeen Denise ajoi Elinan ja Riikan takaisin hostellille, koska hän ei halunnut näiden kävelevän pimeällä takaisin. Illan aikana Denise tarjoutui ajamaan Riikan lauantai-aamuna lentokentälle, jotta tämän ei tarvitsisi miettiä kuljetusta sinne eikä raahata matkalaukkuja ympäriinsä. He myös sopivat Elinan kanssa lounastavansa yhdessä lauantaina. Ilta oli ihana ja koko illan ajan Elina ja Riikka miettivät, miten tällaisia ihania ihmisiä on olemassa ja miten näin voi käydä. Tällaisista ihmisistä pitää ottaa oppia, ja laittaa hyvä kiertämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti