Launceston Cup

Heti toisena päivänä skipattiin harjoittelu, luvan kanssa kylläkin, ja suunnistettiin sinne minne lähes kaikki muutkin launcestonilaiset: laukkakisoihin. Keskiviikko oli paikallinen "public holiday", eli ihmiset saavat töistä palkallisen vapaapäivän kisojen takia. Launceston cup eli hevoslaukkakisat ovat Tasmanian suurin vuosittainen tapahtuma. Taksikuskin mukaan kisoissa käy lähes 20 000 ihmistä. Ihmiset tälläytyvät ja pukeutuvat kisoja varten parhaimpiinsa, miehillä on puvut päällä ja kaikilla naisilla oli päällään kauniit mekot. Naisten pukeutumisessa the juttu oli päähine. Suurimmalla osalla naisista oli päässään hattu, hiuskoriste, kukkaa tai jotain muuta viritelmää, ja näköjään mitä erikoisempi, sen parempi. :D Kyseessä oli siis todella iso tapahtuma, johon panostettiin paljon. Suurimmalle osalle varmaan hevoskisoja tärkeämpänä kyseessä oli sosiaalinen tapahtuma. Startteja seurattiin kuitenkin tarkasti ja pitkät oli jonot vedonlyöntipisteellä.



Monenlaista paahinetta loytyi



Tytot drinksujen kanssa!





Mmm daiquiri....



Vetta sataa!



Lähdettiin puolen päivän aikaan Riikan, Simonin, Hellen ja Victorian kanssa liikkeelle. Todettiin kuitenkin että alueelle on liian pitkä matka kävellä, joten napattiin kaupungissa taksi. Perille päästyämme kiertelimme aluetta ja katsoimme yhden startin, jonka jälkeen lähdimme katsastamaan kojutarjontaa. Löysimme meille oikein sopivan kojun jossa myytiin ihania daiquireja. :P Saimme drinksut ostettua, ja sen jälkeen taivas repesi. Vettä tuli kaatamalla, mutta pääsimme onneksi ison päivänvarjon alle suojaan. Täällä ei ole kovin montaa sateista päivää ollutkaan..  :) Oli surkuhupaisaa katsella naisia hienoissa hepeneissä, kun he yrittivät löytää sateensuojaa ja samalla suojella kampauksiaan ja pääkoristeitaan. :D Sade meni onneksi nopeasti ohi, mutta alueella maa oli ihan mutainen sateen jäljiltä joten liikkuminen ei ollut kovin mukavaa. Seurasimme vielä muutamat startit, Victoria innostui jopa pistämään rahaa peliin. Iltapäivällä lähdimme etsimään bussikyytiä takaisin kaupunkiin, ja siinä vaiheessa paikalliset alkoivat olemaan jo humalassa ja hienot naiset hepeneissään kävelivät vähän vähemmän hienosti! Torstai ei kuitenkaan ole enää mikään laukkakisoistatoipuminen-vapaapäivä vaan ihan normaali päivä, joten mietinpä vain miten ihmiset töihin asti selviävät.... :)

Eka päivä lastenosastolla!

Eka harjoittelupäivä Launceston General Hospitalissa on ohi ja fiilikset on hyvät! Suoritan harjoittelun siis lastenosastolla osasto 4K, ja harjoittelu kestää 8 viikkoa. Käytännössä 9 koska pääsiäisenä on viikon loma. Lastenosastolla on todella laaja-alaisesti sairauksia, täällä hoidetaan oikeastaan kaikki 0-18-vuotiaat sama mitä heillä oli. Joten osastolla on sisätautipotilaita, kirurgisia potilaita, mielenterveyspotilaita, ym. Täällä sairaalassa ei ole esim. erikseen mielenterveysosastoa lapsille, vaan 4K:lla hoidetaan kaikki. Ihan mahtava harjoittelupaikka siis! Oppii varmasti paljon.

Maanantaina oli orientaatiopäivä sairaalalla, ja se sisälsi paikkojen esittelyä ja lappujen täyttelyä. Paikalla oli paljon harjoittelun aloittavia opiskelijoita, joten jakaannuimme ryhmiin osastojen mukaan. Meitä oli menossa lastenosastolle 4; minä, Riikka ja kaksi 3. vuoden opiskelijaa UTAS:sta. Meitä opasti Robyn, joka on opiskelijavastaavamme. Hän huolehtii meistä, vuoroistamme ja on yhteyslinkkinä koululle. Robyn oli mahtava tyyppi. Hän oli todella mukava ja auttavainen, ja selvitti monta asiaa jotka minua ja Riikkaa mietityttivät. Jos olemme sairaana tai joudumme muuttamaan vuorojamme tai harjoittelussa tulee jotain häikkää, otamme yhteyttä Robyniin, eikä osastolle. Hän kierrätti meitä ympäri sairaalaa, esitteli ensiavun, laboratorion, röntgenin ym. paikat mitkä on hyvä tietää. Kävimme läpi sairaalan ja osaston käytänteitä, ja saimme kulkukortit sairaalaan sekä avaimet osastolla oleviin laukkulokeroihin. Kulkukortilla pääsee sisään/ulos iltaisin jos ovet ovat lukossa, ja sillä pääsee sisään lastenosastolle koska osaston ovi on lukossa ettei lapset pääse karkaamaan. Meillä on myös avaimella pääsy lääkehuoneeseen, mitä esim. Suomessa ei ole. Täällä ei ole opiskelijoille omia pukukaappeja tai tiloja, vaan vaatteet puetaan päälle kotona ja matkat kävellään työvaatteissa. Enpä oikeen tiedä tuosta hygieenisyydestä...

Kävimme läpi myös synnytysosaston ja keskolan. Keskola oli sillä hetkellä tyhjä, jote jäimme sinne vähäksi aikaa ja saimme harjoitella letkuttamista ja tipanlaskijan käyttöä. Tämä oli tosi kiva, sillä koneet ja jopa letkut ovat tosi erilaisia kuin Suomessa, ja sitä tunsi itsensä aivan aloittelijaksi. :D Robyn esitteli myös muutaman muun koneen ja laskijan, joita keskolassa tai lastenosastolla käytetään. Lopuksi menimme lastenosastolle kuuntelemaan raportin vuoronvaihteessa, ja sitten saimme lähteä kotiin.

Täällä ei ole omia hoitaja-ohjaajia kuten Suomessa, vaan kuljemme joka päivä eri hoitajan kanssa kuka nyt sattuu olemaan vuorossa. Ilmeisesti tarkoitus olisi, että saisimme olla mahdollisimman paljon saman hoitajan mukana, mutta koska emme tee vuoroja heidän mukaan, se ei käytännössä onnistu. Teemme siis maanantaista perjantaihin aamuvuoroja, early shift, tai iltavuoroja, late shift. Aamuvuoro on 7.00-15.30 ja iltavuoro on 13.30-22.00. Vuorot kestävät siis 8.5h, ja siihen sisältyy palkaton puolen tunnin ruokatauko. Se koskee myös meitä, eli saamme laskea päivästä vain 8 tuntia harjoitteluun. Saamme tehdä myös viikonloppuja ja yövuoroja jos haluamme, mutta yövuoroja suositeltiin tekemään vasta harjoittelun loppupuolella. Yövuoro on 21.30-7.30. Me opiskelijat saimme tehdä keskenämme työvuorotaulukot. Meitä on 4 opiskelijaa osastolla, ja yhdessä vuorossa saa olla enintään 2 opiskelijaa, eli 2 aamussa ja 2 illassa. Aika paljon tuli iltavuoroja, mikä on vähän tylsää koska iltavuoro-päivänä ei kerkeä tehdä juuri mitään muuta.

Tiistaina lähdin aamuvuoroon hieman hermostuneena ja miettien, kelpaavatko vaatteeni. :D Hyvin ne kelpasivat. Henkilökunta oli todella mukavaa ja auttavaista. Ensimmäisenä sain raporttilapun ja menin raporttihuoneeseen odottamaan ohjaajaani. Kun kaikki aamuvuorolaiset olivat paikalla, aloitettiin raportti. Täällä annetaan raportti suullisesti. Systeemi on hieman outo enkä vielä oikein tajua miksi, mutta osa henkilökunnasta tulee puhumaan raportin, ja osa puhuu raportin etukäteen kasettinauhurille, josta se sitten kuunnellaan! Kaikki kuuntelevat raportin kaikista potilaista, ja vasta sen jälkeen potilaat jaetaan hoitajille. Yhdelle hoitajalle tulee yleensä 4 potilasta, riippuen kuinka paljon osastolla on potilaita. Oli todella vaikeaa saada selvää raportista, varsinkin nauhurilta tulevasta. Sanasto ja lyhenteet eivät ole vielä tuttuja, eikä tiedä tai osaa arvata kaikkia diagnooseja englanniksi joten oma lappuni jäi melko tyhjäksi. :D Varmaan, toivottavasti siihenkin ajan kanssa harjaantuu. Kävimme onneksi potilaat läpi raportin jälkeen yhdessä ohjaajani kanssa. Sen jälkeen alettiin hommiin.

Suurin osa mitä päivän aikana tehtiin, oli samaa tai lähes samaa kuin Suomessa. Esim. aamupesut (kaikilla oli vanhempi jonka kanssa tehdä), antibiootit, tai pedattiin sänky. Mutta sekin tehdään eri lailla kuin Suomessa! Täällä ei ole pussilakanoita, vaan ensin laitetaan alulakana, sitten valkoinen lakana, sitten"täkki" ja täkin päälle värikäs lakana. Eli periaatteessa täkin molemmin puolin tulee lakana, mutta vain erikseen. Sitten ne taitellaan hienosti omalla tavallaan. Haha, vaikeesti selitetty mutta hämäännyin hieman hommasta. :D Kuitenkin paljon oli eroavaisuuksiakin. Suurin niistä oli kirjaaminen. Täällä kirjataan kaikki käsin paperille. Mitään ei kirjata tietokoneelle, vaan oikeastaan kaikki löytyy paperisena. Vain labra- ja röntgenvastaukset löytyvät tietokoneelta. Samankaltaisia papereita näkyi, esim. anestesiakaavake, mutta taas esim. lääkelistat olivat ihan erilaisia. Pieniä juttuja huomasin päivän mittaan, eri tekniikoissa tai välineissä. Hygienia oli myös hieman huonompaa kuin Suomessa. Meitä vaaditaan suorittamaan käsihygieniatentti netissä, ja joka paikassa on lappuja joissa kehoitetaan desinfioimaan kädet ennen ja jälkeen joka potilaan, joten siellä saa kuvan että hygieniaan panostetaan. Käsidesiä oli kuitenkin melko huonosti saatavilla, samoin hanskoja. En juurikaan nähnyt kummankaan käyttöä osastolla. Hoitajilla oli myös kellot ranteissa sekä sormuksia sormessa. He vaativat että meilläkin olisi kellot, kädessä tai rinnalla roikkumassa, koska se on kuulemma oleellinen osa hoitotyötä ja mittaamista. (kelloja kyllä löytyi huoneistakin...)

Osastolla oltiin todella tarkkoja turvallisuuden, lääkkeiden ja oikean potilaan tarkastamisessa, mikä on todella hyvä juttu. Lääkkeille tehdään aina tuplatarkistus, eli jos hoitaja antaa lääkettä, hän tarkistaa sen itse ja pyytää toista hoitajaa vielä tarkistamaan oikean lääkkeen, annostuksen, ja potilaan. Toinen hoitaja tulee myös potilaan vierelle ja tarkistaa nimirannekkeesta, että kyseessä on oikea potilas ja valvoo kun toinen hoitaja antaa lääkkeen. Jos opiskelija valmistelee lääkkeen, niin siltikin lääkkeen tarkastaa 2 hoitajaa, oma ohjaaja ja toinen hoitaja.

Monta uutta ja ihmeellistä asiaa tuli vastaan ensimmäisenä päivänä. Osasto on todella mielenkiintoinen ja kiva paikka, jossa varmasti viihtyy 8 viikkoa. Englannilla pärjää kunhan vaan rohkaistuu puhumaan. Hyvin se jo sujuu, ja tänäänkin kuulin kehuttavan englantiani. Hiukan hirvittää tuleva, sillä ekan viikon jälkeen alamme saamaan oman potilaan, myöhemmin useamman ja loppuharjoittelusta pitäisi oikeastaan osata hoitaa yhden hoitajan työt, ohjaajan tuella totta kai. Tiedän muuten pärjääväni, mutta hiukan jännittää vain englannin puhuminen lasten kanssa, koska lasten kanssa työskentely ja ymmärretyksi tuleminen on haastavampaa kuin aikuisen kanssa.

P.s.työvaatteissa ei ole ollenkaan taskuja, vaan hoitajilla on erillinen "tavaratasku" vyötäröllä,samaan tapaan kuin vyölaukku. Siinä he pitävät kyniä, papereita laskinta ym. mukanaan. Meillä on Riikan kanssa aika mielenkiintoiset viritykset omille kynillemme. :D

Lopussa kuva minusta harjoitteluun lähdössä, työvaatteet päällä. Kerrassaan kauniin ilmeen kera. :)

Not so sunny Sunday

Tänään, sunnuntaina kun tätä kirjoitan, on ollut paska päivä. Sellanen masentava päivä joita välillä tulee vaikka mikään erityinen ei oiskaan kovin huonosti. Aurinkokaan ei paista, vaan on harmaata ja masentavaa! Ilma on tosi kuuma ja hiostava, kohta alkaa satamaan. Seuraaviks pariks päiviks onkin luvattu sadetta ja samalla +30 astetta lämmintä, joten hiostavat ilmat varmasti jatkuu.

Eilen illalla oltiin porukalla elokuvissa, katottiin Silver Linings Playbook. Ihan hauska leffa, just sellanen sopivan kevyt väsyneelle porukalle ja pitkän päivän lopuks. Kaikki nimittäin oli aika nuutuneita ja väsyneitä päivän reissusta (penny farthing-kisat). Leffan jälkeen mulla oli skype-treffit Topin kans ja oli kyllä ihana jutella! Lähdöstä ei oo pitkä aika eikä vielä oo kerenny kaikelta tekemiseltä kunnon ikäväkään tulla, mutta oli kiva kuulla miten Suomessa menee ja kertoa omia kuulumisia. Se on ollut yllättävän haikeeta, että ei voi jakaa päivän kuulumisia toisen kanssa. Tiesti täältäkin voi laittaa viestejä ja netissä jutella, mutta ei tietenkään samalla lailla, aikaeronkaan takia. Varsinkin nyt aluks kun on ollut kaikkee uutta ja jännää, ois halunnut päivän lopuks kertoa niistä toiselle. Onneks tänne voi naputella enimmät ajatukset päästä pois. :)

Tänään aamulla tarkistin huvikseni netin datamäärän, kuinka paljon oon käyttänyt viikon aikana dataa ja kuinka paljon on jäljellä. Onneks tarkistin koska eilisiltanen skype-keskustelu oli vieny kymmenesosan mun 3kk datasta! Se on aika paljon.. Sitähän saa aina lisää mutta kuten aikasemmin kirjoitin niin se on pirun kallista. Eli eilinen jäikin varmaan ensimäiseks ja viimeseks keskusteluks. Rupes ketuttamaan, kauniisti sanottuna. Eipä tämäkään nyt niin kauhea ja vakava asia ollut mutta paskana päivänä kaikki tuntuu ylivoimaiselta... Asumme siis ihan sairaalan vieressä, ja sairaalalla on ilmainen netti, sinne voi siis tarpeen tullen mennä hengailemaan ja soittamaan. Siellä on myös kirjasto, jonne voi mennä tekemään koulutehtäviä kun tarvitsee istua kauemman aikaa tietokoneella. Koulutehtäviä on muuten paljon, joten voi olla että siellä tulee vietettyä aikaa...

Tämä päivä meni vähän ohi vain hengaillessa ja yrmyillessä. Oon varmasti ollut mahtavaa seuraa Riikalle, raukka.. Oli meillä sentään pienimuotoinen piknik terassilla, juustoa ja keksejä ja blogin kirjoittelua. Ihan mukavaa aivot narikkaan-hommaa siis. Tämä oli ihan hyvä rauhoittumispäivä tähän väliin ennen harjoittelun alkua, koska joka päivä on ollut paljon tekemistä eikä ole kerennyt huilata yhtään. Illalla on ollut jo parempi mieli, ja ootan kyllä huomista ja harjoittelun alkamista. :) Länttään tähän loppuun random-kuvia tämän masentavan tekstin piristykseks. :D

National Penny Farthing Championship

Lauantaina olimme Evandale-nimisessä kylässä lähellä Launcestonia katsomassa vähän erikoisempia pyöräilykisoja, National Penny Farthing-kisoja. Lähdimme aamulla 9.30 muiden talon asukkien kanssa. Kahdella fysioterapeuteista on auto, joten matkantekon sujui kätevästi.

Kyseessä oli siis pyöräilykisat, jossa pyörä on melko erikoinen. Takapyörä on todella pieni, ehkä 30cm korkea ja etupyörä taas on lähes ihmisen korkuinen. Pyöränpenkki sijaitsee valtavan etupyörän päällä, ja pyörässä ei ole ollenkaan jarruja. Laji on ilmeisesti vanha perinteinen australialainen laji (vrt. akankanto tms. Suomessa), ja kisat olivat kansainväliset ja pyöräilijöitä oli Australian lisäksi ainakin Uudesta Seelannista.



Turistiposeerausta



Kyytiin on vaikea päästä!

Evandale, kylä missä kisat pidettiin, oli pieni ja suloinen paikka, ja se selvästi elää vain kisoja varten. Joka kahvilan seinällä oli kuva näistä hassuista pyöristä tai tien vieressä patsas. Vaikka siellä kisattiin tosissaan, otettiin homma huumorilla. Normaaleiden kisojen (nopein kierroksella/matkalla, joukkueviestit) lisäksi kisattiin myös mm. hitauskisa, eli viimeinen maaliviivan ylittänyt voittaa, ja joihinkin lähtöihin kuului pyöräilyn lisäksi juoksua, säkinkantoa sekä joukkuetoverin kuskaamista kottikärryillä. Lapsille oli myös oma sarjansa. Samaan aikaan kisojen yhteydessä kylässä oli vanhanajana markkinat. Ohjelmassa oli myös esiintyjiä ja paraati, nekin vanhan ajan hengessä.



Uusi-Seelanti, Tanska, Ruotsi ja Suomi

Päivä oli onnistunut ja oli hauska viettää aikaa porukalla ja päästä seuraamaan kisoja, kun väkeä oli paljon ja pääsi näkemään paikallisia perinteitä. Lähdimme iltapäivällä ajamaan kotiin päin, ja kämpille päästyämme olin ainakin itse ihan poikki. Päivä ulkoilmassa taisi väsyttää, ja voipi olla että edellisen illan riennotkin painoivat... :)

Wallaby!

Viikko on kulunut hetkessä tutustuessa uuteen kaupunkiin, ihmisiin ja  hoidellessa asioita. Päivät on olleet niin täynnä ohjelmaa että illalla on kaatunut väsyneenä sänkyyn ja simahtanut saman tien! Tännekin tekisi mieli kirjoitella useammin, ettei yhdestä tekstistä tule kauhean pitkää luettavaa monelta päivältä, mutta aika eikä energia riitä aina siihen.

Ensimmäinen tehtävä alkuviikosta oli hommata paikallinen kännykkäliittymä ja numero sekä internet-yhteys. Helpommin sanottu kuin tehty! Pre-paid liittymän olisi saanut helposti ja melko halvalla puhelimiin, mutta nettiä ei. Olin ajatellut ottavani netin puhelimeen, niin se olisi koko ajan mukana jos tarvitsee tarkistaa reittejä, bussiaikatauluja ym. (parin päivän aikana huomasi että niitä tarvitsee). Puhelimesta oisin jakanut netin tablettiin. Mutta täällä homma ei toimi ollenkaan niin kuin Suomessa. Nettiliittymät ovat erittäin kalliita, ja netistä ei makseta tiettyä summaa kuukaudessa nopeuden mukaan ja sitten käytetä rajattomasti, vaan täällä ostetaan dataa. Esimerkiksi: mieteimme nettitikun ostamista yhdessä, mutta tikku maksaa 80 dollaria/kk ja sillä saa 5Gb dataa. Suurista hinnoista kertoo se, että on fiksuinta ostaa joka kuukausi uusi tikku entä ladata lisää dataa. Jos haluaa kännykkäliittymän netin kanssa, sai maksaa paljon pienestä määrästä dataa. Päädyimme Riikan kanssa ostamaan pelkän nettiliittymän älypuhelimiin, ja itselläni oli varapuhelimena vanha Nokia johon ostin sitten erikseen pre-paid liittymän. Kanniskelen siis kahta puhelinta mukana. Nettiliittymässäni on 6Gb, käyttöaikaa on 3kk ja se maksoi 100$. Jos data loppuu, ei netti enään toimi ja joudut ostamaan lisää. Täällä ei ole kovin hyvin ilmaisia wi-fi-yhteyksiä eikä asunnolla ole myöskään, joten netin hankkiminen oli aika olennaista suurista hinnoista huolimatta.

Kunnon kengät ja vesipullo - ilman ei olis pärjännyt kun lähdettiin Cataract Gorgelle

Torstaina lähdimme Cataract Gorgelle, paikkaan jossa olimme ihan ensimmäisenä päivänä. Pakkasimme pyyhkeet, eväät ja aurinkorasvan mukaan ja lähdimme kävellen matkaan. Matkaa oli pari-kolme kilometriä ja lähes koko ajan oli jyrkkää nousua. Täällä on ihan hullun jyrkkiä mäkiä! Siihen lisättynä +30 astetta lämmintä niin oli aika hikinen matka, vettä kului päivän aikana kiitettävästi. Gorge on siis rotko, jossa on kaunis nurmialue, uima-allas ja järvi. Siellä voi tehdä muutaman kilometrin lenkkejä ympäri järveä ja rotkoa, ja tuolihissit kulkevat järven yli. Olimme koko päivän Gorgella, otimme aurinkoa, söimme ja joimme, uimme ja kävimme kävelyllä. Ihan täydellinen päivä! Ja näimme wallabyja!! Ne on sellaisia pieniä kenguruita. :) Kummasti kalpea suomi-tyttökin sai (punaista) väriä kroppaan. Aurinko on täällä jännä. Vaikka on todella lämmintä ja aurinko paistaa kohtisuoraan, täällä ei ole kuitenkaan polttavan kuumaa. Se on aika petollista, koska aurinko on tosi polttava ja UV-säteily todella korkeaa. Paljon on tullut siis läträttyä aurinkorasvan kanssa, ja siitä huolimatta iho on päässyt vähän palamaan. Paikallisethan pyrkivät olemaan päivällä kuumimman ajan sisällä tai varjoissa, ja paljon näkee pitkähihaisia vaatteita jotta suojaudutaan auringolta, kuumanakin päivänä. 

Jee, wallabyt bongattu!

Torstaina illalla palatessamme asunnolle juttelimme muiden Nurses Homen asukkaiden kanssa ja teimme tuttavuutta. He liittivät meidät facebook-ryhmään missä on talon asukkaita, ja jossa on helpompi sopia yhteisistä menoista ja ehdottaa tapaamisia muiden kanssa. 

Komiat rusketusrajat

Perjantaina menimme yliopistolle ostamaan työpaidat, ja sen jälkeen kaupungille metsästämään työhousuja. En löytänyt hyviä työhousuja hyvällä hinnalla, joten ostin navy-väriset college-housut tarjouksesta :D Ne on ihan siistit ja saavat kelvata. Päivä jatkui (viini)kaupan  kautta kotiin ja pientä laittautumista iltaa varten. Tapasimme talon asukkaita klo 18.30 ja lähdimme porukalla syömään läheiseen pubiin.

 

Vaihtareita Nurses homessa asuu tällä hetkellä tanskalaiset Simon ja Helle, jotka ovat myös 3kk vaihdossa täällä ja harjoittelussa sairaalassa. Victoria on Ruotsista ja hänellä sama homma. Simon ja Helle tulivat Launcestoniin 2 viikkoa ennen meitä, ja Victoria on ollut täällä jo kuukauden. Heidän lisäkseen asuntolassa asuu porukka fysioterapeutteja, jotka ovat kaikki muuttaneet Launcestoniin pari viikkoa sitten ja ovat töissä sairaalassa. He asuvat asuntolassa kunnes löytävät oman kämpän. Tällä porukalla olimme syömässä. Vähän myöhemmin pubissa alkoi komiikka-show. Vaati hirveästi keskittymistä kun piti kuunnella englanniksi kauan aikaa, mutta pikkuhiljaa alkaa tottumaan kieleen koska ymmärsin lähes kaiken ja jopa vitsitkin. :) Ilta jatkui irkkupubissa, missä oli ihan mahtava bändi soittamassa. Tanssittiin ja pidettiin hauskaa, mutta oltiin ihan ihmisten aikaan kotona.  ;)

Koulussa!

Tänään on viikko siitä kun lähdettiin Suomesta. Tuntuu että ollaan oltu täällä jo pieni ikuisuus! Hyvällä tavalla siis. Suomi ja luminen talvi tuntuu olevan niin kaukana (no niinhän ne onkin).

Viikonloppu meni toipuessa jetlagista, mikä mulla oli onneksi tosi lievä. Nukuin vain parit pitkät yöunet, ja se oli siinä. Maanantaina oli ensimmäinen koulupäivä. Koululle on asuntolalta n. 5-6 km matkaa, ja koululle kuljettiin bussilla. Lähimmän bussiaseman löytäminen oli aika haastavaa, käytiin mm. sunnuntai-iltana pimeällä kännykän valoa taskulamppuna käyttäen ettimässä oikeeta bussipysäkkiä. :D Tämmösten asioiden selvittäminen oli aika haastavaa kun ei ollut vielä nettiä käytössä eikä meillä ollut karttojakaan.



Hoitsukoulun edessä

Noh, löydettiin oikea bussipysäkki ja osattiin hypätä vielä oikealla poiskin. Koulualue oli iso, ja rakennuksia oli monta. Yhdessä rakennuksessa oli aina yhden opintolinjan tilat, ja kaikki tilat olivat uudennäköiset ja hienot. Alue oli sekava ja suunnistamiseen meni aina hieman aikaa. Onneksi saimme koulun kartan niin löysimme aina perille, jos ei muuten niin apua kysymällä. Maanantai- ja tiistaipäivät oli orientaatiopäiviä kansainvälisille opiskelijoille. Siellä annettiin tietoa koulusta ja sen käytänteistä, opiskelijaviisumista ja siihen liittyvistä asioista, opiskelijajärjestöistä ja tapahtumista ja saatiin tunnukset sähköpostiin ja koulun sivuille. Suurin osa muista vaihtareista oli sellaisia opiskelijoita, jotka aikovat suorittaa koko tutkintonsa UTAS:ssa ja päivä oli heidän ensimmäisensä yliopistossa, joten informaatio oli enemmänkin suunnattu heille. Lähes kaikki vaihtarit olivat Aasiasta, vain muutamia opiskelijoita oli Euroopasta tai Canadasta.

Keskiviikkona oli orientaatiopäivä hoitoalan opiskelijoille. Luulimme, että saisimme infoa tulevasta harjoittelusta ja kursseista joita käymme, mutta siellä olikin aloittavia hoitoalan opiskelijoita, joilla siis oli ihan ensimmäinen päivä ekana vuonna. Tieto oli lähes samaa kuin kahtena edellisenä päivänä, plus päälle kerrottiin opiskeluiden kulusta yliopistossa hoitoalalla. Melko turha päivä meille siis. Koulupäivistä ei jäänyt paljoakaan käteen. Muutamien ihmisten kanssa juteltiin ym. mutta ei mitään suurempaa ainakaan vielä. Opiskelijajärjestöjen tapahtumia on tulossa paljon, joten jos niissä tapaisi enemmän ihmisiä. 

Mmm, cupcakes....

 Tuntien jälkeen kävimme etsimässä käsiimme opettajan, jolta kysyä harjoittelusta ja kursseista. Opettaja oli sama, jonka kanssa skypettelimme syksyllä, ja hän oli todella mukava ja ystävällinen. Saimme kuulla että sekä harjoittelusta että kurssista oli ollut orientaatiopäivät viikko sitten! Olisimme mielellämme tulleet maahan viikkoa aikaisemmin ja osallistuneet niille jos olisimme tienneet, koska ilman mitään infoa on aika hukassa (+saimme myöhemmin kuulla että koulunaloitusbileet olivat tuolla viikolla, damn! :D). Opettaja esitteli lyhyesti teoriakurssin (acute care nursing), joka on nettikurssi. Siihen kuuluu 2000 sanan essee, sullinen esitys sekä koe.



Tosi ahkeran opiskelijan muistiinpanoja - opiskelijabileet ja kysymysmerkkejä :D

Opettaja antoi meille myös harjoitteluinfoa. Harjoittelu alkaa maanantaina klo 9, ja ensimmäinen päivä on sairaalan esittelyä ja yleistä infoa kaikille harjoitteluun meneville. Vuorot ovat early shift ja late shift, yövuoroja ei tarvitse tehdä ja viikonloput ovat vapaita. Kelpaa! Meidän pitäisi vielä selvittää kuinka paljon meidän tarvitsee tehdä harjoittelutunteja. Suomessa koulussamme määrä on 35h viikossa eli 8 viikon jaksolla 280h, mutta täällä opiskelijat tekevät 312h 8 viikon aikana eli 39h viikossa. Mielellämme tekisimme Suomen tuntien mukaan, niin voisi joskus pitää pitkiä viikonloppuja ja kerkeisi reissata vähän kauemmaskin. Saimme kuulla, että sairaalalla ei ole opiskelijoille vaatteita, vaan meidän olisi pitänyt tuoda omat työvaatteet. Kukaan ei vain kertonut meille sitä! Nyt joudumme ostamaan vaatteet täältä. Jos ostaa vaatteet täältä, niin paidan täytyy olla yliopiston logolla varustettu sininen tai valkoinen pikeepaita, ja alaosan tulee olla navy-sininen hame(!) tai housut. Huomenna lähdemme siis taas ostoksille.... 

Perillä ollaan!

Terveisiä ihanasta, lämpimästä Tasmaniasta! Perillä ollaan oltu nyt yhden yön, ja hengissä ollaan ja kaikki on hyvin.

Matka meni hyvin, vaikka raskas reissuhan se oli. Matka alkoi siis torstai-aamuna klo 9 kun lähdettiin junalla Kokkolasta. Helsingistä lento lähti 19.30 Lontooseen, josta matka jatkui Singaporen kautta Melbourneen. Singaporesta kone lähti myöhässä, ja meille tuli tosi kiire Melbournessa keretä Launcestonin lennolle. Kerettiin kuitenkin, ja Launcestonissa oltiin perillä lauantaina paikallista aikaa klo 12 (Suomessa pe-la yö klo 3). Matkustaminen kesti siis kaiken kaikkiaan 42 tuntia!  Sain onneksi nukuttua koneessa vähän, niin en ollut aivan väsymyksestä sekaisin kun perille päästiin.

Kentällä meitä oli vastassa UTAS-kyltin kanssa Bowen. Bowen on kiinasta kotoisin oleva mies, ja hän on opiskellut UTAS:ssa ja valmistunut sieltä vuosi sitten. Hän näytti meille keskustaa ja yliopistoaluetta ja vei meidät sen jälkeen asunnollemme. Noh..... kaikki muu sujui hyvin ja vaikutti hyvältä niin pitäähän jonkun asian mennä vähän huonommin.. Asunto siis on aivan kamala! Yliopisto järjesti meille asumisen, ja asutaan Nurse homes-nimisessä paikassa. Se on asuntola, jossa asuu väliaikaisesti sairaalan työntekijöitä ja alan vaihto-opiskelijoita. Paitsi että täällä ei paljoa tunnu väkeä asuvan, koska kukaan ei varmaan halua asua täällä. Saimme Riikan kanssa omat huoneet, jotka ovat melkein vierekkäin. Joka paikassa on likaiset, tahraiset kokolattiamatot, seinistä rapisee maalia, ja täällä haisee. No, ei joka paikassa mutta mun huoneessa kyllä. Joka kerroksessa on yhteiset suihkut ja vessat, ja ei niidenkään kunto häikäise. Keittiöitä on pari pientä, joissa on hella (toisessa vanha kaasuhella jota ei osata käyttää), jääkaappi ja pieni tiskipöytä. Kaikki on supervanhaa. Kaapeista löytyy hyvällä säkällä muutama kattila ja paistinlasta. 

Kun päästiin eka kertaa asunnolle, ensimmäinen ajatus oli että täytyy alkaa etsimään uutta kämppää. Tännehän ei jäädä! Mutta vuokrakämppien hinnat on kalliita, ja vaikka täällä opiskelijoiden keskuudessa on tosi yleistä vuokrata porukalla talo ja jakaa kustannukset, olisi silloinkin vuokra melkein kolminkertainen tähän nähden. Maksamme tästä vuokraa siis 10 dollaria/yö, eli 300aud/kk (~230€), ja se on todella halpaa. Vuokraan kuuluu myös vesi, sähköt, lakanat ja pyyhkeet. Ruoanlaitto on vaikeaa, saas nähdä miten se edes onnistuu. Keittiö on todella pieni, säilytystilaa ei ole ja jääkaappi jaetaan monen ihmisen kesken. Mitään ei ole valmiina vaan astiota myöten kaiken joutuu itse ostamaan.

Olin kyllä varautunut siihen, että sitten reissatessa voin nukkua ja majailla vaikka minkälaisissa hostelleissa ja majapaikoissa, ei se niin justiinsa mutta oletettiin kyllä että 3 kuukaudeksi saataisiin ihan siisti kämppä... En olen niin nirso ihminen, mutta ensijärkytys johtui varmaan siitä että puheista oli ainakin annettu ymmärtää että ihan kunnon majapaikka on tiedossa. Nyt, vaikka ei tämä vieläkään hienolta vaikuta, asennoidun vaan niin että kyllä täällä nukkua pystyy. Muuta ei sitten tarvikkaan, vaan pitää järjestää niin paljon tekemistä ettei kämpillä kerkeä homehtumaan! Muutama ihminen ollaan täällä asuntolassa tavattu, lähinnä sairaalan työntekijöitä ja sitten pari ruotsalaista vaihtaria. Ruotsalaiset vaikutti tosi mukavilta, ja ne vakuutti että alkujärkytyksen jälkeen asuntolaan kyllä tottuu. :D

Lauantaina jaksettiin ihmeen hyvin olla hereillä. Bowen tuli hakemaan meitä iltapäivällä, ja kuskasi meitä ympäriinsä. Ensimmäisenä hän vei meidät ihan mahtavaan paikkaan, jossa oli uima-allas, järvi ja jota ympäröi kukkulat. Kukkuloilla meni joitain patikointireittejä ja riippusilta, josta näki mahtavasti maisemia, ja yhdelle kukkulalle meni istumahissit, joista näkis varmasti kauas. Järvivesi oli jäätävän kylmää, koska siihen laski vesi jostain vuorilta, joten käytiin uimassa uima-altaalla ja otettiin aurinkoa pari tuntia. Tuonne täytyy todellakin mennä uudestaan, eväitten kanssa ja viettää siellä vaikka koko päivä.
Sen jälkeen käytiin hakemassa kiinalaisesta ruokaa ja mentiin kämpille. Tässä vaiheessa alettiin Riikan kans olla aika väsynyttä tyttöä, ja 9 aikaan oltiinkin jo nukkumassa. Tänään ollaankin sit käyty kaupungilla, lähinnä ostamassa tarpeellisia juttuja kuten astioita ja ruokaa. Tarttui sieltä mukaan jotain muutakin.. :P Mutta aika hyvin pystyin hillitsemään itseni vaatekaupoilla! Varsinkin jos ottaa huomioon että täällä kaikki hellemekot sun muut hepeneet on alennuksessa, koska täällä kesä on kohta ohi. (toivottavasti ei!)

Nettiä ei vielä saatu hankittua, koska sellaiset kaupat ei olleet tänään auki. Meidän lähellä on kahvila missä on ilmainen netti, joten käytiin iltapalalla täällä ja vähän päivittämässä itseämme. :D Laitan lisää kuvia kun saan oman netin, kahvila kun menee kohta kiinni! Huomenna onkin eka koulupäivä, jännää!

P.s. kuvat tulee tyhmästi tekstin loppuun enkä saa kuvatekstejä lisättyä kun tabletin sovellus ei anna mun tehdä niitä... mutta ehkä idea välittyy ;)

Byebye Finland

Nyt se sitten tapahtuu. Istutaan tällä hetkellä junassa matkalla Helsinkiin, ja illalla klo 19.30 lähtee lento! Fiilis on aika sekava.

Toissapäivänä oli pahin jännityspäivä, kokoajan jännitti ja rintaa puristi. Näin läheisiä viimeistä kertaa ennen reissua, kävin isovanhemmilla ja kummipoikaa ja kaveria katsomassa Pietarsaaressa. Eilinen menikin pakkaillessa ja tulostellessa papereita ja lippuja sun muuta. Äiti kävi kylässä, ja vähän väliä käperryin Topin kainaloon. Sain ihmeen hyvin nukuttua viime yönä vaikka muutaman kerran heräsinkin panikoimaan jostakin. Näin unta hiustenleikkuusta ja aamulla muistin että leikkuukonetta en ole vielä pakannut! :D

Topi toi mut aamulla asemalle ja itkuhan siinä tuli kun piti junaan hypätä. Ikävä tulee, mutta sitä helpottaa tieto että Topilla on myös lentoliput Australiaan!! Ostettiin ne eilen, ja Topi tulee siis kesäkuun alusta. Reissataan ja lomaillaan pari viikkoa ja lennetään sit yhdessä Suomeen. :)

Nyt ei muuta kuin matkaan kohti ihmeellistä Australian maata, palaillaan sieltä sitten seuraavan kerran. :)

Sinne mis on lämmin

VS

4 yötä

Lähtöön on enää 4 yötä!! Apua. Välillä jännittää ihan kauheasti ja paniikki iskee, ja välillä on ihan epätodellinen olo että kohtako pitäis muka lähteä? Rinkan oon pakannut jo muutaman kerran, vielä pitäisi käydä tavarat läpi ja karsia vähän. Vaikka oon kyllä tosi ylpeä itsestäni, kaikki tavarat pakattuna rinkka on puolillaan! 

Pakkailuja

Kaikki hommat alkaa oleen kunnossa ja nyt ootellaan vaan torstaita. Matkavakuutus multa vielä puuttuu, oon kysellyt viime viikolla tarjouksia mutta sama miten päin kattoo niin kyllä se vaan maksaa. Mutta selväähän se on että vakuutus pitää olla. Eli sen hoidan vielä huomenna... Käydään Riikan kanssa huomenna vielä juttelemsassa koulussa kv-koordinaattorille ja opolle, mutta muuten sitten "viralliset" asiat on hoidossa ja seuraavat pari päivää saa keskittyä ihmisten näkemiseen.

Pidin eilen lauantaina luokkakavereille läksiäiset. Oltiin mun luona, olin tehny pientä naposteltavaa ja boolia ja lähdettiin sit puolen yön aikaan baariin (karaoke-taxilla, huippu :D). Oli tosi hauska ilta!! Juteltiin, tanssittiin, halattiin.. oli haikeeta. Mulla on ihania kavereita. <3 Sain Tiinalta suloisen virkatun koalan lahjaks, ja muut tytöt oli koonnut paketin missä oli salmiakkia, ruissipsejä, matkashampoo ja ihana örrimönkijäinen. 

Tänään nukuin pitkään ja päivällä lähdin äidin kanssa katsomaan balettia (eka kerta ikinä) ja käytiin syömässä. :) Baletti oli hauska ja ruoka hyvää. Ja seura parasta! Nyt pitäis ruveta siivoamaan eilisen sotkuja ja käymään taas läpi tavaroita. Huooooh, pakkaaminen on kamalaa.....

Örrimönkijäinen!