sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Hyvaa paasiaista!

Taalla lomaillaan paasiaisloman merkeissa. Muilla loma alkoi jo torstaina, mutta mun taytyi menna viela perjantaina aamuvuoroon korvaamaan sairaspaivien tunteja. Pe-la-yona vetasin 11 tunnin younet ja kylla tuli tarpeeseen! Paasiainen on mennyt tosi rauhallisesti, silla kaikki paikat on ollut kiinni ja taalla ei ole ketaan kenen kans vois teha mitaan.. Nurses Home on ihan tyhja. Kaikki on lahtenyt johonkin lomareissulle, muutamat lahti Sydneyyn viikoks ja pari tyyppia Melbourneen. Yritettiin keksia Riikan kans tekemista, mutta Launceston on aikalailla koluttu lapi. Tasmaniassa ois vaikka kuinka paljon tekemista ja nahtavaa mutta paikat on sen verran kaukana etta tarvis auton. Katottiin bussikyyteja mutta koska on paasiainen niin ne kulkee tosi huonosti.. Paatettiin sit ottaa tama viikonloppu vaan huilin ja lomailun kannalta ja teha jotain jos silta tuntuu tai olla tekematta. 

Lauantaina lahdettiin kaveleskelemaan Cataract Gorgelle, mutta talla kertaa sellaista reittia mita ei olla ennen menty. Reitin nimi oli Zig Zag-walk ja nimi tuli siita etta polku kulki siksakkia vuoren rinnetta. Oli aika rankka polku, mut se ei ollut onneks kovin pitka! Nakymat oli jalleen kerran aika huikeet, varsinkin nyt kun oltiin sen verran korkealla. Ilma oli hyva ja lammin, ja kun paastiin Gorgelle, aateltiin tehda yksi juttu mita on pitanyt kokeilla jo pitkaan. Cataract Gorgella on tuolihissit, jotka menee siita koko komeuden yli. Hypattiin sit tuolihissien kyytiin ja ihailtiin maisemia ylhaalta kasin. Hupi kesti ehka 5 minuuttia ja maksettiin siita 12 $, ihan kiva mutta olisin kylla keksinyt tuolle rahalle parempaakin kayttoa. :D



Lauantai-iltana suunniteltiin meidan mantereen reissua ja tanhetkiset suunnitelmat on, etta lennetaan ekaks Melbourneen 30.4 tai 1.5 (harjoittelu loppuu 24.4, mun synttaripaivana jee!), ja siita jatketaan itarannikkoa pitkin ylospain aina Cairnsiin asti. Auto olisi katevin menopeli, mutta meilla ei kummallakaan oo kansainvalista ajokorttia eika liioin autoa, joten se ei onnistu. Liikutaan joko junalla tai bussilla. Ollaan pyydetty tarjouksia juna- ja bussipasseista, joilla sais reissata niin paljon kuin haluaa tietyn ajan. Aikaa on 1kk, jonka jalkeen Riikan lento lahtee Suomeen ja ma meen sit Sydneyyn jonne Topi tulee kesakuun alussa. <3 Can't wait!

Tanaan sunnuntaina aamupaiva otettiin aurinkoa, ja sen jalkeen ruvettiin laiskasti tekemaan lahtoa. Tarkoitus oli menna pelaamaan minigolfia. Paikka oli kohtalaisen kavelymatkan paassa, ja kun paastiin perille klo 16.55, todettiin etta paikka menee kiinni klo 17! Noo ei se mittaan. Tulipahan taas nahtya uusia paikkoja kaupungissa. :) Kaveltiin kaupan kautta takaisin kotiin ja kaupasta tarttui mukaan kengurunpihveja, joita ois huomenna tarkoitus maistella!


Riikka sai kaverin!

Hullu maki. Taalla on ihan kauheita naa korkeuserot ja maet!
Kyselin toissa australialaisista paasiaisperinteista ja miten ne viettaa paasiaista. Pitkaperjantaina, eli Good Friday, kokoonnutaan perheena ja syodaan yhdessa, yleensa kalaa tai muuta meren antimia. Sunnuntaina on sitten munajahti, eli lapsille piilotetaan paasiaismunia joita ne saa etsia. Ostin itselleni Kinder-munan mutta siinapa mun paasiainen on ollut! Tonnikalatolkki varmaan loytyy kaapista etta siina on merenelavia. :D

Vapaat jatkuu eli koko ens viikko on vapaata, paitsi tiistai jolloin mun pitaa taas menna harjoitteluun korvaamaan sairaspaivia... On tosi tympeeta lahtee toihin kun tietaa etta kaikki muut saa lomailla. Mutta keskiviikkona me otetaan suunnaksi Hobart, jeee!!! Siita tulee huippua, ja sen jalkeen meilla onkin enaa 2,5 viikkoa harjoittelua jaljella, uskomatonta!
 
Makin haluan tammosen sopon talon ja ikkunanpielet <3
Satamassa. Olikohan laskuvesi vai mika lie, mutta vetta ei ollut vaan veneet lillu hiekan paalla.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Wineglass bay

Mihin viikko on taas mennyt?? Uskomatonta miten nopeeta aika kuluu.. Viime viikolla aika meni harjoittelussa, ja viikonlopuksi oltiin kehitelty huippua tekemistä. Lähdettiin taas itärannikolla, tällä kertaa Wineglass baylle. Aluksi näytti siltä että reissu ei onnistuisi, sillä meillä ei ollut autoa eikä kuskia millä liikkua. Loppujen lopuksi saatiin yksi fysioterapeuteista, Abhi, innostumaan ja reissuun lähdettiin hänen autollaan. Reissuun lähti minä, Riikka, Helle, Victoria sekä Abhi.

Menomatkalla pysahdyttiin piknikille :)



Lähdettiin ajelemaan lauantai-aamuna ja ensimmäinen pysähdys oli jossain päin itä-Tasmaniaa viinitilalla. Niitä oli matkan varrella paljon, ja käytiin maistelemassa paikallisia viinejä ja ihmettelemässä viinitilaa. Viinit oli hyviä, mutta se oli hieman tylsä kokemus! Nyt voi viivata senkin to do-listalta yli. Matka jatkui ja seuraavaksi löysimme itsemme pikkukaupungissa nimeltä Bicheno, lähellä Wineglass Bayta. Ostettiin sieltä ruoka- ja juomavärkit illaksi, tiedossa oli grillailua. Oltais haluttu kengurunlihaa mutta sitä ei tuolta pikkukylän kaupasta löytynyt.



Coles baylla. Taustalla nakyvien vuorien valista kulki reitti Wineglass baylle.
Olimme vuokranneet Coles Baylta (paikka lähellä Wineglass bayta), BIG4 Iluka-nimiseltä leirintä-alueelta mökin. Asetuimme taloksi ja lähdimme tutkimaan ympäristöä. Aurinko muisti meitä hetken aikaa ja rannalle päästyämme kävimme uimassa ja makoilimme aurinkoa ottaen (älä huoli vaari, ei näkynyt haita!). Sää muuttui kuitenkin nopeasti ja pian alkoi piskottelemaan vettä. Nälkähä siinä vaiheessa jo oli joten ei muuta kuin grilli lämpiämään ja ruuantekoon! Päädyimme ostamaan grillivärkeiksi pihvejä, makkaraa ja maissia ja salaattia siihen kylkeen. Makkara ei muuten ole lähellekään sellaista mihin suomalaistyttö on tottunut... Ei oikein maistunut, kenellekaan meistä. Iltaa vietettiin mökissä sateelta suojassa viiniä maistellen sekä korttia pelaten ja jutellen. Oli tosi kiva ja hauska ilta! Selvisi että paskahousu (eng. asshole) on universaali korttipeli, tosin joka maassa on omat sääntönsä sille. Nyt osaankin sitten pelata suomalaisen version lisäksi tanskalaista ja uusi-seelantilaista paskahousua. :D


Valilla mentiin aikamoista kinttupolkua..



Siella se nakyy, Wineglass bay! Matkaa on viela jaljella..

Ihana ranta <3

Aamulla Helle the aamuvirkku tuli herättämään meidät hakkaamalla kattilankansia yhteen klo 7.30 aamulla. Ihanaa..... Kamat kasaan, aamupala naamaan ja menoks. Lähdettiin siis Wineglass baylle, ja sinne pääsee ainoastaan patikoimalla. Reitti kulki kahden vuoren välistä, ja reitin pituudeksi oli annettu 2-3 tuntia edestakaisin. Puolet tästä ajasta oli nousua kivikkoisessa maastossa, meinasi myohään valvotun yon jälkeen vähän hapottaa nousut. Mutta oli se sen arvoista! Näkymät olivat uskomattoman hienot, ja  niin oli rantakin laskeuduttuamme sinne. Harmi vaan että heti kun päästiin rannalle, alkoi satamaan ja tuulemaan.. Vähän aikaa kuvailtiin, kierreltiin seka kerättiin simpukankuoria ja lähdettiin takaisin päin. Totta kai paluumatkalla alkoi aurinko paistamaan! Paluumatkalle kotiin lähdettiin iltapäivällä. Itärannikolla on ihan uskomattoman kaunista! Nyt harmittaa vain että sinne ei ole tullut lähdettyä aikaisemmin tutkimaan noita kauniita rantoja, kun vielä oli hellekelit. Jossain vaiheessa autolla ajaessamme alkoi haisemaan palaneen käry. Itärannikolla oli vielä maaliskuun alussa metsäpaloja, jotka vieläkin haisevat. Puunrungot ovat parin metrin korkeuteen hiiltyneet mustiksi, tai niistä on jäljellä vain hiiltyneet kannot. Vaikka sadekelit tympäsee, niin täällä luonto on niin kuiva etta sade tulee tarpeeseen. 

Ensi viikolla on vapaata koko viikko, meilla on pitkä pääsiäisloma! Otetaan Riikan kanssa suunnaksi Hobart, Tasmanian pääkaupunki ja vietetään siellä 5 päivää. Muita suunnitelmia ei sitten olekaan, saa nähdä mitä keksitään. :)

torstai 21. maaliskuuta 2013

Nurses Home

Sain vihdoin aikaiseksi siivota ja jarjestella oman huoneeni, ja nyt sita kehtasi kuvata hieman teillekin. Turha luulla etta siella on yleensa nain siistia, vaatteet loytaa tiensa lattialle taallakin.... Tai no oikeastaan tuolille ja sangyn paalle ja mytyksi vaatekaappiin, silla kokolattiamatto on aika iljettava. Tassa siis kuvia Nurses homelta!

Olohuoneessa on huipputeknologiaa - toimiva tv ja dvd-soitin!

Keittiota ja kokkailuja. Valkoinen mohkale tuolla lavuaarin ylla on vedenkeitin. Se on yhdistetty vesijohtoihin, ja se porisee tasaisin valiajoin ja kiehauttaa veden. Niita on taalla joka keittiossa ja sairaalalla kans, eli vissiin melko yleinen juttu taalla.. Taalla ei loydy tavallisia kahvinkeittimia mistaan, vaan tuosta otetaan kiehuva vesi ja lisataan pikakahvia sekaan.
Keittiota toisesta vinkkelista ja innokas malli. Nuo kaapit jaetaan siis monen ihmisen kesken, meilla on pikku nurkkaus omille ruuillemme.

Liinavaatevarasto. Meininki vahan niin kuin sairaalassa, lakanat onkin sairaalan vanhoja..
 
"Postilaatikko" sijaitsee alakerrassa, ja posti tuodaan 1-2 kertaa viikossa.

Pelottava kaytava alakerrassa..

Vessa. Oikealla suihkukoppeja ja vasemmalta loytyy vessakopit.
 
Tervetuloa meikalaisen lukaaliin!

Mun huone ovelta katsottua. Huoneesta tosiaan loytyy sanky, lipasto, poyta ja tuoli seka vaatekaappi.
Ja huonetta toiselta puolelta katsottuna.

Tastakin oli pakko ottaa kuva kun se on niin siisti. Yleensa tama poyta pursuaa tavaraa!
   
Mun huoneen ruokavarastot - nuudeleita, tonnikalaa ja vahan herkkuja :D Mita sita muuta tarviikaan?!

Huoneen patteri. En oo uskaltanut kokeilla, Riikka kokeili omaansa ja karytti aika pahanhajuisesti... Yot vaan rupee oleen tosi kylmia niin pian tata tarvis.

Kaunista maisemaa mun ikkunasta.

Australia-raamattu yopoydalla! On ollut ihan huippu ja hyodyllinen kirja, kiitos Anna! Ja elamanohjeita, yritan muistaa tuon joka paiva :)

Arkikuulumisia

Viikot menee niin nopeaan ja tekemistä riittää, ettei kerkeä muuta kuin luetella tapahtumia ja menoja mitä ollaan tehty. Jospa sitä kirjoittelisi ihan vaan kuulumisia. :) ja tännehän kuuluu hyvää! Oon ollut reissussa jo kuukauden, mikä tuntuu ihan uskomattomalta. Aika on mennyt tosi nopeaa ja viikot sulautuu yhteen. Enää ei ole uutuudenviehätystä tai paljoakaan uuden opettelua, vaan pikkuhiljaa on huomannut että tännekin on muodostunut omanlaisensa arki.



Arkipäivät menee harjoittelussa, eikä silloin tule tehtyä mitään ihmeellistä tai lähdettyä mihinkään. Aamuvuorojen jälkeen tulee käytyä kaupassa tai kaupungilla, paljon on ollut hyviä ilmoja niin silloin tulee lähdettyä heti töitten jälkeen johonkin puistoon makoilemaan. Illalla kun ilma viilenee, saatan käydä sairaalalla tietokoneella tai sitten istuskelen asuntolan olohuoneessa muiden kanssa. Jos on iltavuorossa niin päivä on oikeastaan pelkkää harjoittelua. Mihinkään ei kerkeä, ellei suunnittele etukäteen ja tee tehoiskua tiettyyn paikkaan tai kauppaan. Etäisyydet eivät ole kovin suuret, koska asumme lähellä keskustaa mutta koska liikkuminen tapahtuu kävellen, niin siihen pitää varata aikaa. Olen nyt muutamia kertoja käynyt lenkillä ennen iltavuoroa, ja siitä voisi yrittää ottaa tavan. Juoksen joka kerta hieman eri reittiä, ja näen samalla uusia paikkoja ja luontoa (viime kerralla bongasin wallabyita!).


Kunnon ruokaa olemme tehneet tasan kaksi kertaa, joten salaatilla ja nuudelilla eletään arkipäivät. Ruoanlaittomahdollisuudet ja välineet ovat tosiaan melko vähissä, joten mitään kovin suurta ei voi ajatella tekevänsä. Aamupalaksi syön leipää tai muroja, joskus jogurttia. Mulla on niin ikävä maitorahkaa ettei tosikaan! Täällä ei sellaisesta tiedetä mitään, tai en ole ainakaan missään kaupoissa nähnyt. Viikonloppuisin on pyykkipäivä. Asuntolassa on pyykkikone ja kuivausrumpu, yksi käyttökerta maksaa 2$.

Nurses home tuntuu jo lähes kodilta. Alkujärkytyksestä toivuttua tajusin, että tämähän on ihan kiva paikka eikä yhtään vähiten ihmisten takia. Talo on edelleen vanha ja rähjäinen ja mun huoneessa edelleen haisee, mutta tämä on ihan loistava paikka asua vähän aikaa. Sijainti on lähes keskustassa, sairaala ihan naapurissa ja asuminen edullista! Täällä asuu myös muita vaihtareita sekä sairaalan työntekijöitä joihin on ollut mahtava tutustua, ja tällaisiin ihmisiin ei varmasti oltaisi tutustuttu jos oltaisiin Riikan kanssa kyhjötetty kahdestaan jossain vuokrakämpässä. :) Tanskalaiset Helle ja Simon sekä ruotsalainen Victoria ovat täällä enää muutamia viikkoja, valmiiksi jo harmittaa kun he lähtevät koska on ollut huippua tehdä juttuja yhdessä. Asuntolassa asuvat fysioterapeutit jotka ovat olleet menoissa mukana, lähtevät yksitellen Nurses homelta. Heille tämä on ollut vain väliaikaisratkaisu ja yöpaikka siksi aikaa kunnes oma asunto löytyy. Mutta joka viikko tutustun uusiin ihmisiin, esim viime viikolla asuntolaan muutti uusi ruotsalainen poika sekä lauantaina baarikierroksella juttelin tytön kanssa, joka asuu Nurses homella ja johon en vain ole aikaisemmin törmännyt.


Kaupunki alkaa pikkuhiljaa tulla tutuksi. Muistan kadunnimiä ja osaan liikkua täällä melko hyvin. Omat suosikkipaikat ja vaatekaupat ovat löytyneet. ;) Launceston on 100 000 asukkaan kaupunki, mutta se tuntuu melko pieneltä ja kotoisalta, vähän Kokkolamaiselta. Ihmisiä on toki aina enemmän liikkeellä ja tapahtumia on paljon. Täällä on turvallista liikkua, vaikkakaan en kyllä öisin lähtisi yksin huitelemaan. Englantikin sujuu jo ihan hyvin. Pitää vain rohkaistua puhumaan eikä saa välittää ääntämis- tai kielioppivirheistä vaan puhua vain menemään, niin hyvin pärjää ja kehittyy. Aluksi taisin hieman ujostella puhumista, mutta sen lisäksi olen hieman ujo perusluonteeltanikin niin ujostelin myös ihmisiä. Vieläkin mulla on kehitettävää small talkin kanssa, ei tämmönen perusjäärä suomalainen osaa höpötellä niitä näitä ilman kunnon asiaa! Edelleenkin hämäännyt kun kaupan kassa kysyy 'How are you?'.


Olen onnellinen että uskalsin lähteä vaihtoon, hetkeäkään ei ole kaduttanut. Vaikka vaihtojärjestelyt olivat hankalat ja monen tuskan takana, on tämä kaiken sen vaivan arvoista! Välillä on toki ikävä Suomeen päin, varsinkin Topia. Mutta lähinnä toivoisin että Topi olisi täällä mun kanssa, ja voitaisiin yhessä reissata ja kokea. Ei mulla oo vielä hinkua Suomeen päin, ainakaan kun siellä on talvi ja kylmä! Mutta tämä on nyt mun matkani ja nyt vain täytyy nauttia ja ottaa kaikki irti, sillä jos aika kuluu koko ajan näin nopeeta niin kohtahan tämä on jo ohi... Mutta ei onneksi ihan vielä. :)

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Saint Patrick's Day

Viikko on mennyt taas hurjan nopeesti ja huomenna olis taas maanantai.. Oksutaudistakin on toivuttu ja palasin harjoitteluun torstaina. Viikonloppuna oli taas menoa ja meininkia, ja vasta nyt sunnuntai-iltana kerkeaa paivitella kuulumisia.

Lauantaina paivalla oltiin kattomassa perinteista Australialaista urheilua eli rugbya. Vastakkain olivat Tasmanian etela- ja pohjoisjoukkue. Paljoakaan en pelista tajunnut, ilma oli kylmaa ja satoi niin kauheasti ei kiinnostanut, mutta onpahan nyt nahty tamakin! Voi ruksia To do-listalta. :D


Toosi innokkaat tytot sateella Rugby-pelissa
Lauantaina oli myos St. Patrick's day eli pyhan Patricin paiva, joka on irlantilaisten juhla. Sairaalalla tyoskentelee fysioterapeuttina pari irlantilaista tyttoa, jotka olivat jarjestaneet lauantai-illalle baarikierroksen irkku-henkessa. Pukukoodina oli jotain vihreaa, ja jokainen osallistuja sai itselleen irlantilaisen nimen. Baarikierros aloitettiin klo 18 laheisesta pubista, ja aikataulu oli tiukka silla kiersimme illan aikana 9 baaria! :D Ilta huipentui Irish Murphy-nimiseen menopaikkaan, jossa bandi soitti ja bileet jatkui pikkutunneille asti. Ilta oli huippuhauska, varsinkin kun tapasi paljon uusia tyyppeja. Tapahtumaan osallistui siis lahinna irkkutyttojen kavereita seka fysioterapeutteja sairaalasta, ja sitten meita asukkaita Nurses homelta.



Elina aka Nollaig, mun irkkunimi
Riikka ja Helle
Sunnuntaina otettiin rennosti ja kaytiin Riikan kanssa kavellen vahan ostoksilla seka laheisessa puistossa jossa on apinoita! Ei niita siella puissa hyppele, mutta aitauksessa niita oli ja ihmeteltiin niita hetken aikaa. Sovittiin treffit Hellen ja Victorian kanssa ja kaytiin yhdessa syomassa sushia ja juoruilemassa lapi edellinen ilta. Rentoa oleilua :) Nyt pitaisi ruveta valmistautumaan tulevaan tyoviikkoon.....




tiistai 12. maaliskuuta 2013

Binalong bay & waterfalls

Viikko on mennyt nopeasti ja arkena ei juuri muuta ole kerennytkään kuin kulkea kodin ja sairaalan väliä. Juuri mitään muuta ei ole tapahtunut, joten ei ole ollut paljoakaan kirjoitettavaa. Viikonloppu sen sijaan on ollut tekemistä täynnä!

Lauantaina lähdettiin UTAS:n kiinalaisen opiskelijajärjestön järjestämälle rantaretkelle itärannikolle, Binalong baylle. Täällä on tosi paljon aasialaisia ja kiinalaisia erityisesti, joten heillä on oma järjestönsä. Toimintaan ja reissuille saa kuitenkin osallistua kaikki halukkaat. Eipä reissussa kuitenkaan paljoa muita ollut kuin kiinalaisia ja muutamia vaihtareita meidän lisäksi.



Reissuun lähdettiin lauantai-aamuna puoli yhdeksän maissa. Bowen, joka meitä kuskasi ensimmäisenä päivänä, tuli hakemaan minut ja Riikan Nurses homelta ja vei meidät yliopistolle, josta bussikyyti lähti. Rannalle oli matkaa n. 2 tuntia, mutta se kesti hieman kauemmin sillä pysähdyimme katsomaan Tasmanian korkeinta vesiputousta, Columbo falls. Putous on 90m korkea. Näky oli hieno, mutta putous ei ollut niin vaikuttava kuin se olisi voinut olla. Täällä on ollut todella kuumaa ja kuivaa pitkän aikaa, joten kaikki vesistöt ovat kuivuneet olemattomiin. Putouksessakin oli vettä vain murto-osan siitä mitä siinä kuuluisi olla. Mutta paikka oli hieno, se oli korkealla vuoristossa ja metsä ympärillä oli sademetsää. Matka jatkui ja seuraavan kerran pysähdyttiin St. Helenissä. Se on pieni kaupunki meren rannalla, ja ranta johon menimme oli aivan vieressä. St. Helenissä pidimme lounastauon, ja sen jälkeen oli vuorossa ranta. Ja vitsi miten ihanaa siellä oli! Hiekka oli ihan valkoista ja todella hienoa, ja meressä mukavat aallot. Ainut mikä jäi puuttumaan oli aurinko. Ilma oli lämmin, mutta taivaalla oli pilviharsoa. Lähdettiin Riikan kanssa uimaan ja hetki meni ennen kuin tämmöinen vilukissa uskalsi mennä veteen... Lopulta uskaltauduin, ja eihän mua sitten meinannut saada sieltä pois millään! Aalloissa oli hauska leikkiä, mutta samalla sai olla varovainen ettei mennyt liian syvälle, sillä aallokko ja virtaukset oli tosi voimakkaat. Itärannikolla on paljon ihania rantoja, ja sinne kannattaa ehdottomasti suunnata jos liikkuu täällä päin. Tunnetuin ranta on ehkäpä Wineglass bay, ja suunniteltiinkin Riikan kans että lähdettäisiin sinne joku viikonloppu, vaikka koko viikonlopuksi.

Binalong bay



Kotimatkalle lähettiin iltapäivällä, ja kämpillä oltiin 9:n maissa. Kämpillä talon muut asukkaat oli kerääntyny oleskeluhuoneeseen nauttimaan ilojuomia ja viettämään iltaa, ja me liityttiin seuraan Riikan kans. Ilta jatkui läheisessä pubissa, ja oli kyllä taas huippuhauskaa!  

Seuraavana aamuna ei niin naurattanut, kun Helle (tanskalainen tyttö) herätti mut koputtamalla oveen ja kysyi haluttaisko lähteä tänään johonki putouksille, Liffey Falls. No tottakai haluttais, mutta lähtö vaan tapahtui 15 minuutin päästä..... Ei muuta kuin vaatteet päälle, kamat kasaan ja menoks. Hieman autossa hapotti, mutta pysähyttiin mäkkäristä ostamaan ruokaa niin johan helpotti. Ajomatka kesti ehkä tunnin, ja paikka oli jossain vuorilla. Hieman samanlainen paikka kuin Columbo falls, mutta vain pienempi. Täälläkin vesi oli kuivunut joesta ja putouksesta lähes olemattomiin, ja kävelimmekin joen pohjaa pitkin. Jotkut hullut kävivät uimassa, mutta itse en uskaltanut. Luonto oli taas mielettömän kaunista, sademetsää ympärillä. Joella Riikka löysi itselleen kaverin, nimittäin iilimadon varpaasta! Hyhyyyi että ku oli ällöttävää....


Liffey Falls



Meidän oli tarkoitus lähteä maanantaina Cradle Mountain:lle vaeltamaan, mutta sääennuste lupasi sadekuuroja ja ukkosta niin päätettiin siirtää reissu jollekin toiselle viikonlopulle. Hyvä niin, sillä su-ma-yönä muhun iski semmonen vatsatauti, että tuntui että kuolen.... Aloitin oksentamisen yöllä 3:n aikaan, ja sitä jatkui seuraavat 12 tuntia, noin puolen tunnin välein jouduin halailla pönttöä... Vessat oli liian kaukana, joten suurimman osan yötä vietin vessan lattialla kun ei jaksanut rampata ees taas. Illalla nousi kuume ja olo oli todella surkea. Kyllä oli kotia ikävä! Riikka oli ihana ja haki mulle kaupasta keltasta jaffaa ja vichyä ja sipsejä, mutta en mä pystynyt juuri mitään laittaa suuhuni. Nyt tiistaina on jo paljon parempi olo, ja tuntuu että ehkä elämä voittaa! Pari päivää tulee poissaoloa harjoittelusta, ja joudun tekemään ne tunnit sitten viikonloppuina tai pääsiäislomalla. Voisin tehdä ens kerralla vähän isomman kuvapostauksen, niitä kun on tullut räpsittyä aika paljon eikä tänne tekstin sekaan saa kaikkea mahtumaan!