Ohi on!

 Ensinnakin: JEEEE harjottelu paasty lapi ja kunnialla loppuun ja NYT SE ON OHI! Jeejeejee. Keskiviikkona siis oli viimeinen harjoittelupaiva. Paiva meni hengaillessa ja hyvastellessa ihmisia. Lahteminen oli haikeeta, oltiinhan me siella kuitenkin 8 viikkoa ja osasto ja ihmiset kerkesi tulla tutuiksi. Iltapaivalla kahviteltiin taukohuoneessa, kaikki oli tuoneet jotain pienta syotavaa, ja meidan leipomat pullat ja varsinkin rieska mita vietiin osastolle, oli menestys. Samaan aikaan vietettiin meidan opiskelijoiden viimeista paivaa mutta myos kahden tyontekijan laksiaisia. Keskiviikkona saatiin hetken ajan leikkia julkkiksia, silla meita vaihtareita tultiin haastattelemaan sairaalalle paikallista lehtea ja UTAS:n lehtea varten, ja yksi (Helle) joutui antamaan haastattelun myos tv-kameralle. meilta siis kyseltiin vaan kokemuksia vaihtarina olemisesta: miks lahdettiin, mita ollaan tykatty, mika on jaanyt eniten mieleen jne. Paikallislehteen tullut juttu oli melko pieni ja siina oli kuva vaan Hellesta ja Simonista, ja vaan pieni maininta meista muista. :D UTAS:n opettaja lupasi lahettaa jutut ja tv-haastattelun linkin meille sahkopostiin sitten kun saa itse ne kasiinsa.

Viime viikon maanantaina olin muuten labrassa yhden paivan ottamassa verikokeita, ja se oli huippua! Ja ma oon aika haka siina, en pistanyt kertaakaan ohi. Ohjaajana mulla oli labran tyontekija, tosi mukava tyyppi joka antoi mun hoitaa kaikki potilaat (ei lapsia). Harjoitusta siis sai ja homma oli mukavaa. Paivan aikana henkilokunnalla on tunnin ajan auto kaytossa, jolloin voidaan kayda kotikaynneille jos on tarvetta. Tuona paivana oli yksi kotikaynti vanhainkodissa, ja paasin sinne mukaan. Oli mielenkiintoista nahda milta vanhainkodit taalla nayttaa, kun on tyoskennellyt itse Suomessa palvelutalossa. Verikokeen ottaminen on samanlainen prosessi kuin Suomessa, paitsi yksi asia eroaa suuresti. Taalla ei laiteta potilaan nimitarroja verituubeihin, vaan tiedot pitaa kirjoittaa kasin purkin kylkeen! Se on rasittavaa ja iso ja aikaavieva homma, valilla kun otetaan useampia purkkeja verta. Ja on siihen hankala kirjoittaakin. Kysyin asiasta ohjaajaltani, ja han sanoin etta he ovat kauan aikaa yrittaneet saada luvan siihen, etta nimitarroja saataisiin alkaa kayttamaan, mutta lupaa ei heru. Kuulemma kyse on siita, etta johto pelkaa etta hoitajat vain laiskisivat tarroja purkkien kylkeen eivatka tarkastaisi tietoja ja oikeita tarroja, jolloin voi tulla vaaria vastauksia vaarille ihmisille kun purkit sekoittuvat.

Keskiviikkona sitten juhlittiin harjoittelun loppumista ja mun synttareita ja meidan laksiaisia, kaikkia vahan samalla. Oltiin kutsuttu porukkaa Nurses Homen yhteen olohuoneeseen, ja vakea saapui paikalle aika paljon. Ilta oli jalleen kerran alyttoman hauska, ja oli kiva viettaa iltaa porukalla viimesia kertoja. Sain vahan lahjojakin. :)) Riikka oli ostanut mulle ihanan pollo-kaulakorun (ja pollokortin, hih) ja Hellelta sain semmosen hienon penaali/meikkipussukan taynna karkkia ja ihanan kortin. Lahjat Suomestakin on tulleet perille, kiitos paljon! ;) Torstai meni, yllariyllari, vahan vasyneissa fiiliksissa. Dexter viihdytti mua suurimman osan paivaa, ja illalla kaytiin syomassa intialaisessa ravintolassa. Ei yhtaan hullummat synttarit, nama tullaan kylla muistamaan. :)