Hobart

Niin se pääsiäisloma vaan meni, ja Hobartistakin ollaan kotiuduttu. Hobartin reissu oli ihan mahtava, ja nyt vasta kunnolla tajuan kuinka hienoo reissaaminen ja uusien ihmisten tapaaminen voikaan olla.



Lähettiin viikko sitten keskiviikkona aamulla Launcestonista bussilla, matkaan meni pari tuntia joten meille jäi koko päivä aikaa tehdä ja tutkia. Ensimmäisenä vietiin kuitenkin tavarat hostellille. Majapaikkana toimi The Pickled Frog-niminen halpa hostelli, joka oli ihan huippu ja rento paikka (mun mielestä, Riikka oli vähän eri mieltä :D), ja se oli sijainniltaan hyvä keskustassa ja bussipysäkkien vieressä. Hostellilta lähdettiin käveleskelemään ja päädyttiin satamaan, jossa hypättiin lauttaan joka vei meidät Mona:an (Museum of Old and New Art). Se on Tasmanian suurin ja kuuluisin museo, ja must see-turisrikohde. En paljoa taiteesta ymmärrä, enkä ainakaan tämän museon jälkeen yhtään paremmin. Monan perusteella suurin osa taiteilijoista on jotain pervoja ja mielenvikaisia, sen verran mielenkiintosta 'taidetta' oli tarjolla. Mutta kuitenkin iso ja vaikuttava paikka ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Siellä ei perinteisen tavan mukaan ollut infoa taiteesta teoksien vieressa seinillä, vaan ennen kierroksen aloittamista saatiin iPhonet kouraa ja kuulokkeet korville, ja aina kun haluttiin tietoa jostain taideteoksesta, tuli puhelimessa oleva ohjelma päivittää ja puhelimesta sai lukea tietoa ja kuunnella kuulokkeilla. Vähän turhan vaikeeks oli homma tehty, sillä suurin osa ajasta olisi mennyt puhelimella räpeltämiseen.

Lautalla menossa Monaan

Tää on sitä moternia taidetta



Paskakone. Tämä oli siis ihan oikeasti kone, johon syotettiin ruokaa ja kone muutti sen ulosteeks. Lautasella etualalla ihan sitä ihteänsä.





Riikka ja iPhone



Hostelli tarjoaa joka maanantai ja torstai ilmaisen kyydin Mt. Wellingtonille, joten ei

muuta kuin torstaina bussin kyytiin ja vuorille!  Matkaa huipulle oli n 20km keskustasta. Ilma oli aurinkoinen ja selkeä, ja näkymät oli ihan mielettömät. Bussin kyydillä olisi päässyt

takasin hostellille, mutta kuski suositteli kävelemään vuorelta alas ja koska kaikki muut oli niin tekemässä, niin tottahan minä ja Riikkakin. Meistä on tullut ihan mahottomia patikoijia täällä... Matka alas kesti pari tuntia, ja vuoren juurelta otettiin bussi takaisin

kaupunkiin. Aikaa jäi samalle päivälle vielä kierrellä ja ihmetellä kaupungilla, ja ehkä vähän shoppaillakin. ;)



Matkalla huipulle!



Huikeet maisemat!



 

Perjantaina ohjelmassa oli visiitti Cadburyn suklaatehtaalle, nam! Tehdas oli tunnin bussimatkan päässä keskustasta. Homma oli kuitenkin pieni pettymys, sillä itse tehtaalle ei päässyt kiertämään vaan siellä katsottiin video suklaanvalmistuksesta, saatiin näytepussukat ja saatiin shoppailla tehtaanmyymälässä. No, mehän sitten shoppailtiin ja paljon, vaikka en ees tykkää täkäläisestä suklaasta...... Siellä menikin lähes koko päivä, mutta kerettiin me vielä kaupungille shoppailemaan (taas).

Hostellissa meidän kans samassa huoneessa nukkui Lina, ruotsalainen tyttö, jonka kanssa tehtiin tuttavuutta ja hengailtiin. Lähdettiin yhdessä lauantaina Salamanca market:iin, eli ympäri vuoden joka lauantai järjestettäville Tasmanian suurimmille markkinoille. Markkinat oli isot, monta korttelinväliä ja siellä myytiin kaikkea mahdollista, mutta lähinnä paikallista ja tasmanialaisia tuotteita. Perinteiset lakerinmyyjät sun muut oli paikalla. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen, joten napattiin jätskit kioskilta ja istuskeltiin nurmikolla ja nautittiin. Ostettiin Riikan kanssa satamasta ostereita, koska ei olla ikinä maistettu niitä. Otettiin grillattuja ostereita, mikä ei ehkä ollut paras vaihtoehto mutta syötyä tuli ja ihan hyvää oli. Joten, pirun kalliit osterit, check!

Illalla lyöttäydyttiin taas yhteen Linan kans ja tuhottiin viinipullo(ja), ja jossain vaiheessa liityttiin muiden asukkaiden seuraan. Hostellissa oli isot oleskelutilat johon porukka kokoontui iltaa viettämään, suurin osa oli reppureissaajia ja monta maata oli edustettuna. Lähdettiin porukalla Hobartin yöhön ja tanssittiin ja pidettiin hauskaa. Täällä siirrettiin su-yönä kelloja taaksepäin talviaikaan, joten saatiin tunti lisää tanssiaikaa. ;) Pikkutunneillehan se meni ja oli ihan älyttömän hauska ilta. Aamulla ei kuitenkaan naurattanut kun kello herätti 9.30  koska hostellista piti uloskirjautua ennen kymmentä...



Hobart oli ihan kiva paikka, vähän isompi kuin Launceston (ehkä 200 000 asukasta?). Kuitenkin aika samanlainen kaupunkina ja muutamia nähtävyyksiä lukuunottamatta melko tylsä. Päällimmäisenä reissusta jäi kuitenkin mieleen ihmiset, hostelli ja se fiilis. Se fiilis kun tapaa uusia huippuja ihmisiä. Kun haluaa äkkiä reissaamaan ja kokemaan tuon fiiliksen uudestaan ja tekemään kaikkia niitä asioita mistä muut reissaajat puhui. Se fiilis että kuukausi mantereella ei riitä mihinkään vaan haluan nähdä paljon enemmän!

(Enään 3 viikkoa ja me karistetaan Tasmanian pölyt jaloistamme jahuu!!)