Eka harjoittelupäivä Launceston General Hospitalissa on ohi ja fiilikset on hyvät! Suoritan harjoittelun siis lastenosastolla osasto 4K, ja harjoittelu kestää 8 viikkoa. Käytännössä 9 koska pääsiäisenä on viikon loma. Lastenosastolla on todella laaja-alaisesti sairauksia, täällä hoidetaan oikeastaan kaikki 0-18-vuotiaat sama mitä heillä oli. Joten osastolla on sisätautipotilaita, kirurgisia potilaita, mielenterveyspotilaita, ym. Täällä sairaalassa ei ole esim. erikseen mielenterveysosastoa lapsille, vaan 4K:lla hoidetaan kaikki. Ihan mahtava harjoittelupaikka siis! Oppii varmasti paljon.
Maanantaina oli orientaatiopäivä sairaalalla, ja se sisälsi paikkojen esittelyä ja lappujen täyttelyä. Paikalla oli paljon harjoittelun aloittavia opiskelijoita, joten jakaannuimme ryhmiin osastojen mukaan. Meitä oli menossa lastenosastolle 4; minä, Riikka ja kaksi 3. vuoden opiskelijaa UTAS:sta. Meitä opasti Robyn, joka on opiskelijavastaavamme. Hän huolehtii meistä, vuoroistamme ja on yhteyslinkkinä koululle. Robyn oli mahtava tyyppi. Hän oli todella mukava ja auttavainen, ja selvitti monta asiaa jotka minua ja Riikkaa mietityttivät. Jos olemme sairaana tai joudumme muuttamaan vuorojamme tai harjoittelussa tulee jotain häikkää, otamme yhteyttä Robyniin, eikä osastolle. Hän kierrätti meitä ympäri sairaalaa, esitteli ensiavun, laboratorion, röntgenin ym. paikat mitkä on hyvä tietää. Kävimme läpi sairaalan ja osaston käytänteitä, ja saimme kulkukortit sairaalaan sekä avaimet osastolla oleviin laukkulokeroihin. Kulkukortilla pääsee sisään/ulos iltaisin jos ovet ovat lukossa, ja sillä pääsee sisään lastenosastolle koska osaston ovi on lukossa ettei lapset pääse karkaamaan. Meillä on myös avaimella pääsy lääkehuoneeseen, mitä esim. Suomessa ei ole. Täällä ei ole opiskelijoille omia pukukaappeja tai tiloja, vaan vaatteet puetaan päälle kotona ja matkat kävellään työvaatteissa. Enpä oikeen tiedä tuosta hygieenisyydestä...
Kävimme läpi myös synnytysosaston ja keskolan. Keskola oli sillä hetkellä tyhjä, jote jäimme sinne vähäksi aikaa ja saimme harjoitella letkuttamista ja tipanlaskijan käyttöä. Tämä oli tosi kiva, sillä koneet ja jopa letkut ovat tosi erilaisia kuin Suomessa, ja sitä tunsi itsensä aivan aloittelijaksi. :D Robyn esitteli myös muutaman muun koneen ja laskijan, joita keskolassa tai lastenosastolla käytetään. Lopuksi menimme lastenosastolle kuuntelemaan raportin vuoronvaihteessa, ja sitten saimme lähteä kotiin.
Täällä ei ole omia hoitaja-ohjaajia kuten Suomessa, vaan kuljemme joka päivä eri hoitajan kanssa kuka nyt sattuu olemaan vuorossa. Ilmeisesti tarkoitus olisi, että saisimme olla mahdollisimman paljon saman hoitajan mukana, mutta koska emme tee vuoroja heidän mukaan, se ei käytännössä onnistu. Teemme siis maanantaista perjantaihin aamuvuoroja, early shift, tai iltavuoroja, late shift. Aamuvuoro on 7.00-15.30 ja iltavuoro on 13.30-22.00. Vuorot kestävät siis 8.5h, ja siihen sisältyy palkaton puolen tunnin ruokatauko. Se koskee myös meitä, eli saamme laskea päivästä vain 8 tuntia harjoitteluun. Saamme tehdä myös viikonloppuja ja yövuoroja jos haluamme, mutta yövuoroja suositeltiin tekemään vasta harjoittelun loppupuolella. Yövuoro on 21.30-7.30. Me opiskelijat saimme tehdä keskenämme työvuorotaulukot. Meitä on 4 opiskelijaa osastolla, ja yhdessä vuorossa saa olla enintään 2 opiskelijaa, eli 2 aamussa ja 2 illassa. Aika paljon tuli iltavuoroja, mikä on vähän tylsää koska iltavuoro-päivänä ei kerkeä tehdä juuri mitään muuta.
Tiistaina lähdin aamuvuoroon hieman hermostuneena ja miettien, kelpaavatko vaatteeni. :D Hyvin ne kelpasivat. Henkilökunta oli todella mukavaa ja auttavaista. Ensimmäisenä sain raporttilapun ja menin raporttihuoneeseen odottamaan ohjaajaani. Kun kaikki aamuvuorolaiset olivat paikalla, aloitettiin raportti. Täällä annetaan raportti suullisesti. Systeemi on hieman outo enkä vielä oikein tajua miksi, mutta osa henkilökunnasta tulee puhumaan raportin, ja osa puhuu raportin etukäteen kasettinauhurille, josta se sitten kuunnellaan! Kaikki kuuntelevat raportin kaikista potilaista, ja vasta sen jälkeen potilaat jaetaan hoitajille. Yhdelle hoitajalle tulee yleensä 4 potilasta, riippuen kuinka paljon osastolla on potilaita. Oli todella vaikeaa saada selvää raportista, varsinkin nauhurilta tulevasta. Sanasto ja lyhenteet eivät ole vielä tuttuja, eikä tiedä tai osaa arvata kaikkia diagnooseja englanniksi joten oma lappuni jäi melko tyhjäksi. :D Varmaan, toivottavasti siihenkin ajan kanssa harjaantuu. Kävimme onneksi potilaat läpi raportin jälkeen yhdessä ohjaajani kanssa. Sen jälkeen alettiin hommiin.
Suurin osa mitä päivän aikana tehtiin, oli samaa tai lähes samaa kuin Suomessa. Esim. aamupesut (kaikilla oli vanhempi jonka kanssa tehdä), antibiootit, tai pedattiin sänky. Mutta sekin tehdään eri lailla kuin Suomessa! Täällä ei ole pussilakanoita, vaan ensin laitetaan alulakana, sitten valkoinen lakana, sitten"täkki" ja täkin päälle värikäs lakana. Eli periaatteessa täkin molemmin puolin tulee lakana, mutta vain erikseen. Sitten ne taitellaan hienosti omalla tavallaan. Haha, vaikeesti selitetty mutta hämäännyin hieman hommasta. :D Kuitenkin paljon oli eroavaisuuksiakin. Suurin niistä oli kirjaaminen. Täällä kirjataan kaikki käsin paperille. Mitään ei kirjata tietokoneelle, vaan oikeastaan kaikki löytyy paperisena. Vain labra- ja röntgenvastaukset löytyvät tietokoneelta. Samankaltaisia papereita näkyi, esim. anestesiakaavake, mutta taas esim. lääkelistat olivat ihan erilaisia. Pieniä juttuja huomasin päivän mittaan, eri tekniikoissa tai välineissä. Hygienia oli myös hieman huonompaa kuin Suomessa. Meitä vaaditaan suorittamaan käsihygieniatentti netissä, ja joka paikassa on lappuja joissa kehoitetaan desinfioimaan kädet ennen ja jälkeen joka potilaan, joten siellä saa kuvan että hygieniaan panostetaan. Käsidesiä oli kuitenkin melko huonosti saatavilla, samoin hanskoja. En juurikaan nähnyt kummankaan käyttöä osastolla. Hoitajilla oli myös kellot ranteissa sekä sormuksia sormessa. He vaativat että meilläkin olisi kellot, kädessä tai rinnalla roikkumassa, koska se on kuulemma oleellinen osa hoitotyötä ja mittaamista. (kelloja kyllä löytyi huoneistakin...)
Osastolla oltiin todella tarkkoja turvallisuuden, lääkkeiden ja oikean potilaan tarkastamisessa, mikä on todella hyvä juttu. Lääkkeille tehdään aina tuplatarkistus, eli jos hoitaja antaa lääkettä, hän tarkistaa sen itse ja pyytää toista hoitajaa vielä tarkistamaan oikean lääkkeen, annostuksen, ja potilaan. Toinen hoitaja tulee myös potilaan vierelle ja tarkistaa nimirannekkeesta, että kyseessä on oikea potilas ja valvoo kun toinen hoitaja antaa lääkkeen. Jos opiskelija valmistelee lääkkeen, niin siltikin lääkkeen tarkastaa 2 hoitajaa, oma ohjaaja ja toinen hoitaja.
Monta uutta ja ihmeellistä asiaa tuli vastaan ensimmäisenä päivänä. Osasto on todella mielenkiintoinen ja kiva paikka, jossa varmasti viihtyy 8 viikkoa. Englannilla pärjää kunhan vaan rohkaistuu puhumaan. Hyvin se jo sujuu, ja tänäänkin kuulin kehuttavan englantiani. Hiukan hirvittää tuleva, sillä ekan viikon jälkeen alamme saamaan oman potilaan, myöhemmin useamman ja loppuharjoittelusta pitäisi oikeastaan osata hoitaa yhden hoitajan työt, ohjaajan tuella totta kai. Tiedän muuten pärjääväni, mutta hiukan jännittää vain englannin puhuminen lasten kanssa, koska lasten kanssa työskentely ja ymmärretyksi tuleminen on haastavampaa kuin aikuisen kanssa.
P.s.työvaatteissa ei ole ollenkaan taskuja, vaan hoitajilla on erillinen "tavaratasku" vyötäröllä,samaan tapaan kuin vyölaukku. Siinä he pitävät kyniä, papereita laskinta ym. mukanaan. Meillä on Riikan kanssa aika mielenkiintoiset viritykset omille kynillemme. :D
Lopussa kuva minusta harjoitteluun lähdössä, työvaatteet päällä. Kerrassaan kauniin ilmeen kera. :)
Tomera tyttö :)
VastaaPoista