Binalong bay & waterfalls

Viikko on mennyt nopeasti ja arkena ei juuri muuta ole kerennytkään kuin kulkea kodin ja sairaalan väliä. Juuri mitään muuta ei ole tapahtunut, joten ei ole ollut paljoakaan kirjoitettavaa. Viikonloppu sen sijaan on ollut tekemistä täynnä!

Lauantaina lähdettiin UTAS:n kiinalaisen opiskelijajärjestön järjestämälle rantaretkelle itärannikolle, Binalong baylle. Täällä on tosi paljon aasialaisia ja kiinalaisia erityisesti, joten heillä on oma järjestönsä. Toimintaan ja reissuille saa kuitenkin osallistua kaikki halukkaat. Eipä reissussa kuitenkaan paljoa muita ollut kuin kiinalaisia ja muutamia vaihtareita meidän lisäksi.

Reissuun lähdettiin lauantai-aamuna puoli yhdeksän maissa. Bowen, joka meitä kuskasi ensimmäisenä päivänä, tuli hakemaan minut ja Riikan Nurses homelta ja vei meidät yliopistolle, josta bussikyyti lähti. Rannalle oli matkaa n. 2 tuntia, mutta se kesti hieman kauemmin sillä pysähdyimme katsomaan Tasmanian korkeinta vesiputousta, Columbo falls. Putous on 90m korkea. Näky oli hieno, mutta putous ei ollut niin vaikuttava kuin se olisi voinut olla. Täällä on ollut todella kuumaa ja kuivaa pitkän aikaa, joten kaikki vesistöt ovat kuivuneet olemattomiin. Putouksessakin oli vettä vain murto-osan siitä mitä siinä kuuluisi olla. Mutta paikka oli hieno, se oli korkealla vuoristossa ja metsä ympärillä oli sademetsää. Matka jatkui ja seuraavan kerran pysähdyttiin St. Helenissä. Se on pieni kaupunki meren rannalla, ja ranta johon menimme oli aivan vieressä. St. Helenissä pidimme lounastauon, ja sen jälkeen oli vuorossa ranta. Ja vitsi miten ihanaa siellä oli! Hiekka oli ihan valkoista ja todella hienoa, ja meressä mukavat aallot. Ainut mikä jäi puuttumaan oli aurinko. Ilma oli lämmin, mutta taivaalla oli pilviharsoa. Lähdettiin Riikan kanssa uimaan ja hetki meni ennen kuin tämmöinen vilukissa uskalsi mennä veteen... Lopulta uskaltauduin, ja eihän mua sitten meinannut saada sieltä pois millään! Aalloissa oli hauska leikkiä, mutta samalla sai olla varovainen ettei mennyt liian syvälle, sillä aallokko ja virtaukset oli tosi voimakkaat. Itärannikolla on paljon ihania rantoja, ja sinne kannattaa ehdottomasti suunnata jos liikkuu täällä päin. Tunnetuin ranta on ehkäpä Wineglass bay, ja suunniteltiinkin Riikan kans että lähdettäisiin sinne joku viikonloppu, vaikka koko viikonlopuksi.



Binalong bay



Kotimatkalle lähettiin iltapäivällä, ja kämpillä oltiin 9:n maissa. Kämpillä talon muut asukkaat oli kerääntyny oleskeluhuoneeseen nauttimaan ilojuomia ja viettämään iltaa, ja me liityttiin seuraan Riikan kans. Ilta jatkui läheisessä pubissa, ja oli kyllä taas huippuhauskaa!  

Seuraavana aamuna ei niin naurattanut, kun Helle (tanskalainen tyttö) herätti mut koputtamalla oveen ja kysyi haluttaisko lähteä tänään johonki putouksille, Liffey Falls. No tottakai haluttais, mutta lähtö vaan tapahtui 15 minuutin päästä..... Ei muuta kuin vaatteet päälle, kamat kasaan ja menoks. Hieman autossa hapotti, mutta pysähyttiin mäkkäristä ostamaan ruokaa niin johan helpotti. Ajomatka kesti ehkä tunnin, ja paikka oli jossain vuorilla. Hieman samanlainen paikka kuin Columbo falls, mutta vain pienempi. Täälläkin vesi oli kuivunut joesta ja putouksesta lähes olemattomiin, ja kävelimmekin joen pohjaa pitkin. Jotkut hullut kävivät uimassa, mutta itse en uskaltanut. Luonto oli taas mielettömän kaunista, sademetsää ympärillä. Joella Riikka löysi itselleen kaverin, nimittäin iilimadon varpaasta! Hyhyyyi että ku oli ällöttävää....



Liffey Falls

Meidän oli tarkoitus lähteä maanantaina Cradle Mountain:lle vaeltamaan, mutta sääennuste lupasi sadekuuroja ja ukkosta niin päätettiin siirtää reissu jollekin toiselle viikonlopulle. Hyvä niin, sillä su-ma-yönä muhun iski semmonen vatsatauti, että tuntui että kuolen.... Aloitin oksentamisen yöllä 3:n aikaan, ja sitä jatkui seuraavat 12 tuntia, noin puolen tunnin välein jouduin halailla pönttöä... Vessat oli liian kaukana, joten suurimman osan yötä vietin vessan lattialla kun ei jaksanut rampata ees taas. Illalla nousi kuume ja olo oli todella surkea. Kyllä oli kotia ikävä! Riikka oli ihana ja haki mulle kaupasta keltasta jaffaa ja vichyä ja sipsejä, mutta en mä pystynyt juuri mitään laittaa suuhuni. Nyt tiistaina on jo paljon parempi olo, ja tuntuu että ehkä elämä voittaa! Pari päivää tulee poissaoloa harjoittelusta, ja joudun tekemään ne tunnit sitten viikonloppuina tai pääsiäislomalla. Voisin tehdä ens kerralla vähän isomman kuvapostauksen, niitä kun on tullut räpsittyä aika paljon eikä tänne tekstin sekaan saa kaikkea mahtumaan!